Eduskunta hylkäsi 4.5. äänestyksessä kansalaisaloitteen, jossa esitettiin eutanasian laillistamista. Eduskunta päätyi siis sosiaali- ja terveysvaliokunnan yksimielisen mietinnön kannalle. Valiokunnan kantaan vaikutti se, että terveydenhuollon ammattilaiset suhtautuivat eutanasian laillistamiseen kriittisesti. Heidän mukaansa olisi ollut nurinkurista säätää eutanasialaki, kun kuolevien potilaiden kivun lievittämiseen on olemassa tehokkaita lääketieteellisiä keinoja, jos niihin vain halutaan yhteiskunnassa satsata.

Eutanasia-aloitteen käsittelyn yhteydessä käyty keskustelu on ollut kuitenkin hyödyllistä. Se on nostanut keskiöön hyvän saattohoidon kehittämisen. Eduskunnan hyväksymässä lausumassa hallitus velvoitettiin selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa. Peruspalveluministeri Annika Saarikko onkin vakuuttanut hallituksen ottavan eduskunnan evästykset vakavasti. Kaikki resurssit on nyt suunnattava tähän työhön, sen sijaan, että haikailtaisiin eutanasian laillistamisen perään. Tarvitaan lisää saattohoitoon erikoistuneita alueellisia yksiköitä, mutta ehkä sitäkin tärkeämpää on parantaa saattohoidon resursseja ja osaamista perusterveydenhoidon piirissä.

Olen erittäin tyytyväinen eduskunnan päätökseen. Se vastaa myös kirkon kantaa asiassa. Kirkkohallitus on lausunnoissaan johdonmukaisesti vastustanut eutanasialain säätämistä ja korostanut sen sijaan hyvän saattohoidon saatavuuden parantamista. Kivunlievityksen lisäksi kuolevan hyvään hoitoon kuuluu olennaisena osana potilaan eksistentiaalinen ja hengellinen tuki. Seurakuntien palkkaamat mutta sairaalayhteisön keskellä työskentelevät maamme noin 120 sairaalapappia ja -lehtoria ovat tämän alan arvostettuja asiantuntijoita. He tekevät työtään eleettömästi ja kuolevan vakaumusta kunnioittaen. Näistä ammattilaisista olen ylpeä.

Jukka Keskitalo

Kirjoitus on julkaistu KP24 -uutisissa 5.5.2018