Puhun mieluummin kirkon uudistumisesta kuin uudistamisesta. Sanojen välillä on vain yhden kirjaimen ero, mutta merkityksissä paljon suurempi. Kirkon uudistuminen on kokonaisvaltainen prosessi, jolla on vahva hengellinen ulottuvuus. Se on syvällisempi asia kuin uudistaminen, joka typistyy helposti kirkkopoliittiseksi ohjelmaksi. Kirkon uudistaja on ensisijaisesti Jumala ja kirkko on Jumalan toiminnan kohde. Pyhän Henkensä välityksellä Jumala johtaa kirkkoaan uusin vaiheisiin ja tilanteisiin.

Koen olevani uudistusmielinen ihminen ja pappi. Haluan koko ajan aistia tarkasti toimintaympäristöä ja arvioida kriittisesti, ovatko vanhat toimintatavat jääneet ajastaan jälkeen. Kysymys on myös asenteesta muutosta kohtaan. Suhteessa muutokseen haluan olla kyllä-mies, en ei-mies. Muutos ei ole sinänsä hyvä tai paha, vaan se riippuu asiasta. Muutos ei saa olla itsetarkoitus. Muutoksenkin keskellä kirkon tulee säilyttää yhteys juuriinsa ja evankeliumista nousevaan perustehtäväänsä.

Uudistuminen ei ole vain sanoja, se on rukousta ja myös tekoja.